Vehmersalmen alueseurakunta

Vehmersalmen kauniit järvet, metsät ja pellot ja niiden monimuotoinen elämä on päivittäistä arkeamme. Niitä katsellessamme ymmärrämme itse olevamme osa Jumalan suurta luomakuntaa.

Vesistöt ja metsät ovat antaneet leivän jatketta ja varmuutta toimeentuloon. Ne ovat vaikuttaneet monella tavalla ihmisten elämään. Ne ovat erottaneet ihmisiä ja kyliä toisistaan, mutta toisaalta ne ovat yhdistäneetkin - ja kirkkomme niiden keskellä.

Elämme luomakunnassa - elämme avoimuutta - elämme arkeaa ja pyhää.

Tervetuloa tutustumaan seurakuntaamme!


Vehmersalmen kirkko 100 vuotta

Ensimmäinen yritys oman kirkon saamiseksi Vehmersalmelle tehtiin 1700-luvun lopussa. Pitkät vaaralliset kirkkomatkat kuljettiin kesällä veneillä ja talvella hevosella tai hiihtäen. Kirkkohanke lykkääntyi jatkuvasti paikkakuntalaisten ja Kuopion emäseurakunnan väliseen erimielisyyteen paikasta ja rahoituksesta. Lopultakin päästiin päätökseen ja vuonna 1916 valittiin arkkitehti Josef Stenbäckin kirkkosuunnitelma. Rakennustyöt aloitettiin kevättalvella vuonna 1917, mutta saatettiin loppuun monien vaiheiden jälkeen vasta vuoden 1919 lopussa seurakunnan omana työnä. Kirkko on jälkijugendtyyliä ja rakennettu oman paikkakunnan tiilitehtaan tuotteista. Kirkon rakennustyön käynnistyessä kauppaneuvos Birger Hallman ilmoitti lahjoittavansa kirkkoon kellot, jotka kutsuvat edelleen seurakunnan yhteen.

Piispa Juho Koskimies vihki kirkon juhlamessussa 1.1.1920.

Johtaja Juho Miettinen lahjoitti taiteilija August Ripatin maalaaman alttaritaulun, Jeesus Getsemanessa, joka otettiin käyttöön vuonna 1926. Urkutaiteilija Aarne Wegelius suunnitteli ja Kangasalan urkutehdas valmisti urut vuonna 1934. Kirkko sai sähkövalaistuksen vuonna 1949.

Vehmersalmen kaunis kirkkomme on jo 100 vuoden ajan yhdistänyt monta sukupolvea toisiinsa, kulkenut heidän kanssaan raskaina ja hyvinä aikoina läpi elämän ja havainnollistanut heille Jumalan läsnäolon niin arkipäivinä kuin pyhänäkin.

Ja sitä se tekee vieläkin - yhdessä meidän kanssamme.

Kirkko on niin vanha, kuin miksi itse teemme sen...